Anniel.ina

Muistelin, että tarvitsen ainakin kynttilänpätkiä, kattilan ja purkkeja. Toki myös sydänlankaa, koska eihän niitä kynttilöitä muuten saa palamaan. Netin ohjeissa kerrottiin että kynttilämassa kannattaa sulattaa vesihauteessa. Siis niinku miten? Minkä ihmeen kipon saan työnnettyä kattilan sisälle?

Viime kesänä alkanut maastopyöräilyinnostukseni sai taas jatkoa uudella reissulla. Edellisenä syksynä huristelimme Kiilopään maisemissa. Ja tämän kesän Lapin autoilumatkan tuliaisina päätin, että Ylläksen maastopyöräilyreitistö on seuraava matkakohde. Ja kas, eräänä kauniin sateisena perjantaiaamuna pyörät sidottiin autoon kiinni ja startattiin Lappia kohti. Aikaa paikan päällä olisi tällä pikamatkalla vain yksi päivä - ihan sama, kunhan nyt vaan päästään käymään!

Lomamatkani suuntautuvat nykyisin lähinnä pohjoiseen. Maisemia, luontoa, kiireettömyyttä ja olemista. Ja kaikki lähti siitä, kun eräänä talvena monta vuotta sitten ajeltiin Ylläkselle hiihtelemään. Sitten yhtenä kesänä pakkasimmekin teltan mukaan ja suuntasimme Inarin kautta Norjaan ja Altasta takaisin Suomen puolelle. Viime kesänä taas huristelimme Vaasan ja Uumajan kautta Ruotsin läpi Kalajoelle. Ja syksyllä heitettiin keikka Kiilopäässä koiran kanssa telttaillen. Juu, Lappi on mun juttu! Entä Ruotsin Lappi, mitä siellä on?

Elämyksiä jahtaamassa Pieksämäellä Viime kesänä hankittiin nuo pienet kajakit. Ihan vaan retkeilyyn ja fiilistelyyn, kauniiden, lähes tuulettomien kesäpäivien viettoon vesillä. Ja nyt, kun retkimelontakokemusta on jo hitusen kertynyt, haaveet helposta jokimelonnasta kasvoivat yhä suuremmiksi. Olisi ihanaa lipua pitkin kevyesti virtaavaa reittiä. Kokeilla muutakin, kuin järvimelontaa. Meille oli vuoden verran tupsahdellut suosituksia Pieksämäen reittihelmistä. Viime lauantaina kajakit laitettiin auton kyytiin ja suunnaksi otettiin Pieksäjärvi. Haapajoki näytti karttakuvissa ihanalle. Mutkittelua, muutama järven tapainen, paljon metsää ja omaa rauhaa. Löytyi tietoa, että suunnittelemamme pätkän melomiseen menee noin 3-4 tuntia. Haapajokea tosin ei oltu raivattu muutamaan vuoteen, joten syytä oli varata vähän reilummin aikaa. Vaikka netistä löytyvä tieto kehotti lähtemään ko. reitille keväällä tai alkukesästä, arvelimme silti veden määrän ihan riittäväksi pikkukajakeille. Sitä p

Ihan kaverin puolesta kerron. Ja itseni, kun tämä tapahtumaketju hymyilyttää niin kovasti. Ehkä kerron myös siksi, että emme aina ottaisi somesekoilua niin kovasti itseemme. Jos henkilö ei someta työkseen, ei kai kukaan oleta, että kaikki menee kerrasta ihan nippuun? Joskus tekee mieli laittaa huppu päähän ja piiloutua maailmalta. Tässä tarinassa on kaksi osallistujaa + mahtava määrä kavereita. Varsinainen päähenkilö on Järjestäjä, joka toimii itsenäisesti teemalla "Tekemällä oppii" ja "Minä teen itte". Kutsun taiteillut Sivustaseuraaja tarkkailee tapahtumakutsujen lähettämistä eri yhteyksiin. Ja lopussa auttaa löytämään positiivista näkökulmaa somesekoiluun. Normaali tapahtumakutsu ystäväporukalle -         Sivustaseuraaja tarjoutui tekemään kutsun Järjestäjän juhlaan. Pienelle porukalle suunnattu kutsu näyttäytyi sisäpiirihuumorilla väritettynä, räväkkänä, hauskana. Lisäksi kutsuun laitettiin maininta, että ruokaa on tarjolla vain 500 ensimmäis

Ja hommahan menee näin: Ensin laitetaan kiukaaseen tulet ja kurkataan riittääkö vesisäiliön vesi. Sitten kannetaan vettä järvestä, kaadetaan vettä ämpäristä vesisäiliöön lämpiämään ja kannetaan vielä vähän lisää vettä. Kun sauna on lämmin, yhdistellään kuumista ja kylmistä vesistä kunkin henkilökohtaisia vesilämpötilatuntemuksia edes jotenkuten miellyttävä seos isoon saaviin. Tästä saavista kaikki ottavat puhtaan pesuveden kauhalla. Joku valittaa, että vesi on liian kuumaa ja jonkun mielestä se on liian kylmää. Mutta se kuuluu asiaan. Entäs, kun saunojia onkin toisinaan viisi, ja yli puolet lapsia? Lapset viskovat peseytyessään kaksi kolmesta kauhallisesta seinille ja lattialle, koska kauhalla on hankalaa tähdätä. Saa muuten ihan jokusen kerran käydä hakemassa järvestä uutta vettä. Lopulta, kun muksut töröttävät kylpytakeissaan pukuhuoneessa, alkaa aikuisilla uusi vesirumba. Vesi ei enää ehdikään lämmetä padassa ja jäljelle jääneet peseytyvät ehkä vähän kylmemmällä satsilla.